Adrasteya Aryavenäjänratsuhevonen · tamma

Arya jää aika helposti seinäruusuksi, niin kotona kuin kilpailuissakin, koska se ei ole mikään kookas ja kiiltäväkarvainen killtokuvahevonen joka uhkuu tarmoa jokaisella askeleella, saaden katsojat pitämään hengitystä kun he ihmettelevät kuinka noin iso eläin voi liikkua noin kevyesti. Sen sijaan Arya on aika pienikokoinen, sulka päässä 162cm korkea, jonka musta karva näyttää enemmän mattamustalta kuin kiiltävältä. Ihan kuin se imisi valon itseensä sen sijaan että heijastaisi sitä, eikä mikään määrä harjausta tai hoitoaineita sitä muuta.

Vähän sellainen hiljainen haaveilija luontoinen tamma, joka on tyytyväisimmillään yhden ihmisen hevosena sekä ylipäätään pienen vakioporukan hevosena. Tutun ihmisen kanssa toimii melkein tilanteessa kuin tilanteessa, rohkea ja rauhallinen, monessa asiassa jopa helppo tapaus. Käytös säilyy niin kauan kun se oma ihminen on edes näköetäisyydellä, mutta kun kyseinen henkilö katoaa näköpiiristä niin hevonen muuttuu lähes heti ennemmän lastensatujen aasiksi. Vastarannan kiiski. Luimii ja näyttää muutenkin hyvin happamalta, joko haraa vastaan taluttaessa tai yrittää reippailla taluttajan ohi kohti määränpäätä. Pelkkä pesupaikalle meno saattaa viedä useita minuutteja, ja lopulta sinne päättäessä saattaa yrittää rynniä sieltä pois. Oma ihminen saa toki taluttaa vaikka otsatukasta ja kulkee lauhkeana matkassa mukana. Seisoo odottamassa suhteellisen nätisti jos riimunnarun heittää selällä. Joskus saattaa rauhallisesti lähteä tutkimaan jotain siinä lähistöllä, mutta vauhdilla ei minnekään huitele. Harjaus ja varustus sujuu ilman sen kummempia kiemurteluja, eläinlääkäri saa suorittaa tavallisimmat operaatiot huoleti. Tuttu kengittäjäkään ei ongelmia kohtaa, nostaa ja pitää jalat ylhäällä nätisti eikä ota nokkiinsa vaikka homma venähtäisi pidemmäksi toimenpiteeksi. Jos taas kavioiden parissa on uusi naama, saa varautua tamman yrityksiin iskeä hampaat takamukseen.

Tarhautuu oikeastaan kaikkien kanssa. Ei haasta riitaa mutta ei myöskään ole muiden pompoteltavissa, vaan pitää kyllä tomerasti oman puolensa myös heinäkasoilla. Harvemmin potkii ketään, mutta hampaista antaa kyllä jos tilanne sitä vaatii.

Arya on äärettömän hyväliikkeinen hevonen joka olisi jo varmasti todella pitkällä kilparatsun uralla, mutta sen taitojen kehitys on ollut huomattavasti hitaampaa. Mikään tyhmä hevonen se ei missään nimessä ole, vain vähän enemmän aikaa ja toistoa vaativa tapaus jotta se sisäistää uudet asiat. Oppii uudet asiat kyllä suhteellisen nopeasti, mutta niiden suorittaminen uudestaan ja uudestaan laadukkaasti on se missä joutuu näkemään vaivaa. Ei ole siis sopivin verenmaku suussa kilpakentille tähtäävälle, sellaiselle ihmiselle taas kyllä jolla on aikaa ja jaksamista työskennellä sekä ottaa vastaan huonommatkin pisteet ennen menestystä. Talutettuna selässä voi vähän kokemattomampikin matkustaa, mutta itsenäinen ratsastus ei niinkään toimi. Sen verran vahva ja jäyheä ratsastettava että osaamaton kuski saattaa saada vähän kylmää kyytiä. Ei hypi pystyyn tai pukittele, mutta jos kokee annetut avut sopiviksi tai sattuu haluamaan mennä lisättyä laukkaa, sitä ratsastaja sitten saa. Joten vain perustaidot omaava ratsastaja saattaa hyvinkin kokea temmokkaan laukan pelottavana, tai paikallaan pomppivan piaffen sellaisena että alla oleva hevonen suunnittelee katoavansa paikalta.

Esteitä on hypätty hyvin säästeliääsi, lähinnä pienenä virkisteenä. Ei todellakaan omaa sen kummempaa lahjaa hyppäämisen puolelle, mutta matalia alta metrin esteitä hyppelee ihan tyytyväisen näköisenä ja siististi. Maastoesteitä on hypätty lähinnä sitä silmällä pitäen, että maastossa pääsee paremmin liikkumaan ilman että reitin yli kaatunut puu olisi ylipääsemätön asia.

Maastoon lähtee hyvin yksin kuin porukassa, eikä pienistä hätkähdä. Tykästynyt etenkin nousevampaan maastoon, ja tykkää kiipeillä metsäpoluilla. Tasaisemmalla maastolla on välillä hieman haastava koska usein haluaisi jatkaa laukkaamista pitkään senkin jälkeen kun on siirrytty käyntiin. Kunhan ratsastaja pysyy rauhallisena ja uskaltaa vaikuttaa silloinkin kun Arya on vauhdikkaammalla tuulella, niin kyllä se lopulta myöntyy kohtaloonsa ja malttaa kävellä ihan rauhassa ja vaikka löysin ohjinkin. Ajoneuvoista ei välitä, perus autot ja maatila työkoneet menee ilman että korvaansakaan lotkauttaa. Kovempi äänisten menopelien tapaaminen sujuu ihan rauhassa myös, mutta jos etäisyyttä ei ole paria metriä enempää niin takuulla luimii ja saattaa hieman tanssahdella ohituksen aikana. Ei kuitenkaan yritä kadota paikalta vaan lähinnä ilmaisee kokevansa tilanteen epämiellyttävänä.

Matkustaa nätisti yksin kuin kavereiden kanssa, eikä välitä siitä keitä vieressä on kyydissä. Ei hyöri tai potki seiniä vaikka pysähdyttäisiin pidemmäksikin aikaa. Joskus hieman huono juomaan etenkin pidemmillä matkoilla, jolloin on hyvä tarjota juotavaa joka pysähdyksen aikana sekä lisätä veteen esim. melassia.